Vihdoinkin loytyi toimiva tietokone! Sahkot ovat siis pois kaytosta 4-6 tuntia paivassa ja nettia ei loydykaan ihan jokapaikasta.Myoskin jaakaappi on siis pimeana ja useammat paikallisista ovatkin ottaneet kayttoon generaattorin tai agrigaatin. Kannykat eivat myoskaan toimi soneran liittymaa lukuunottamatta. Nyt kuitenkin saimme eteemme toimivan tietokoneen kuurojen tietokonekurssiin tutustuessamme ja paatimme hyodyntaa mahdollisuuden kirjoittaa!
Armokodin mummelit ja lapset ovat jo tulleet tutuiksi majapaikassamme ja talon asukkaat olivatkin erittain otettuja heille jarjestamastamme iltaohjelmasta ja tuomistamme lahjoista. Mummelit ovat erittain pienia ja suloisia, ja ennen kaikkea elamaniloisia ja vaatimattomia. On erittain ilahduttavaa nahda nain positiivisia ihmisia heidan huono-osaisuudestaan huolimatta.
Olemme viimepaivina kierrelleet temppeleita, jutelleet munkkien kanssa (ihka elavien, ei syotavien) ja tehneet tuttavuutta paikalliseen ruokaan ja ymparistoon. Momot, eli voitaikinaan kaarityt nyytit, joiden sisalla kasviksia tai kanaa, ovat erittain maukkaita! Riisia saa syoda mahan tayteen jokapaikassa ja mausteita on laitettu joka ruokaan runsaasti!! Ensimmaisilla siis jo maha sekaisin, mutta olemme kuitenki selvinneet paivan levolla naista huolista, onneksi.
Eilen kavimme tutustumassa paikalliseen kristittyjen hautausmaahan. Alueella toimi myoskin paikallisten hindujen ja buddhalaisten polttohautaus. Naimme taman rituaalisen tapahtuman, mita Nepalin ihmisille tapahtuu maallisen elaman paattyessa. Ruumis tuodaan joen varrelle sukulaisten toimesta. Ruumista valellaan pyhalla vedella, jota joen rannalla pirskotellaan ruumiin paalle. Taman jalkeen ruumis poltetaan joen varrella. Poika toimittaa isansa polton ja sukulaismies naispuolisen henkilon polton. Poika kayttaa isansa kuoleman merkiksi kaksi vuotta valkoisia vaatteita. Jos pariskunnasta mies kuolee ennen naista, on naisen juhlittava ja muisteltava miestaan ja toivottava kuolemaa. Oli erittain omituista olla paikalla, kun ruumista poltettiin ja haju oli omalaatuinen. Osa meista naki kuolleen ihmisen ensimmaista kertaa.
Tanaan olemme tutustuneet Forward Looking -nimisen jarjeston jarjestamiin erilaisiin vammaisille ihmisille tarkotettuihin kursseihin. Kavimme ostoksilla kuurojen ompelukurssilla, jossa muutamat meista loysivat itselleen kauniin kurtan, eli paikallisen tunikan. Nyt istumme siis kuurojen keskella, jotka opettelevat kayttamaan Microsoft Wordia. Maaseudulla eritavoin vammaisten tyo on talon sisalla siivousta ja ulospaasymahdollisuutta ei ole. Nyt kurssit antavat mahdollisuuden saada paremman elaman ja mahdollistavat toimeentulon itsenaiseen elamaan ja koulutukseen. Hienoa!
Liikenne on kerrassaan kaaos! Tiet ovat huonokuntoisia ja avonaisia kaivoja saa varoa pimealla liikkuessa. Katuvaloja ei ole edes paakadulla, joten iltamyohaan kun pimea tulee seitseman aikaan, on taskulampuille kayttoa. Sahkojohtoja ja piuhoja roikkuu paakadun paalla isoina nippuina. Moottoripyorat ja mopot ohittelevat holtittomasti autoja ja tiella liikkuvia ihmisia ja pyorailijoita.Teilla liikkuessaan saa todellakin olla varovainen, silla vaistamissaantoja ei ole.
Kathmandun saasteet tulevat illalla niistaessa mustana limana ulos nenasta. Olemme maailman kolmanneksi saasteisimmassa kaupungissa, ja sen tuntee varmasti viimeistaan kotiin suomeen tullessaan vetaessaan keuhkot tayteen raikasta ilmaa. Kathmandu sijaitsee kauniiden lumihuippuisten vuorien keskella, mutta viela emme ole paasseet nauttimaan kauniista maisemasta, silla saastepilvet loyhyavat kaupungin paalla paksuna valkoisena sumupilvena. Saasteiden lisaksi suomalaisen herkkaa ihoa ja mielta koettelee lampotila. Aurinko paistaa suoraan ylapuoleltamme ja iho punoittaa illalla liikuttuamme paivan +30 asteen helteessa. Pitkahihaisilla ei juuri pysty olemaan ja yotkin ovat hiostavan kuumia ilman takkiakin.
Huomenna paasemme viettamaan aikaa Thamelissa, Kathmandun turistialueella jossa voimme myoskin tehda hieman ostoksia. Majapaikkamme on siis Kathmanduhun kiinni kasvaneessa erillisessa kaupungissa, Lalitpurissa. Naita kaupunkeja erottaa kuivunut ja saasteinen joki, joka nayttaa ja haisee enemmankin viemarilta.
Ylihuomenna lahdemme paakaupungista etaammalle, 200km paahan Pokharaan. Valitettavasti emme paase yopymaan paikallisissa perheissa huonon englanninkielentaidon vuoksi ainakaan useampaa yota. Olemme saaneet nauttia Kathmandun eksoottisuudesta kohta viikon, mutta paljon on viela nakemattakin. Pokharassa naemme mahdollisesti vuoriakin kun paasemme kauemmas jatkuvasta liikenteen sekamelskasta ja saasteesta.
Sahkot menivat muuten poikki kesken taman kirjoittamisen ja paikallinen poika lahti juuri imemaan letkulla bensaa auton bensatankista agrigaattiin, jotta saisimme taman julkaistua viela netissa. :D
Tassapa pieni kokoelma tapahtumia etelaisessa Aasiassa, tarina jatkuu heti kun saamme seuraavan kerran toimivan compuutterin eteemme! :D
Ihanaa kuulla teistä ja elostanne temppelien ja munkkien keskellä. Nauttikaa joka solulla.Tääl sataa vettä...taas:) enkeleitä
VastaaPoista