Perilla Kathmandussa. Sen jalkeen, kun oli viettanut ensimmaisen viikon taalla ja sitten lahdettiin viikoksi Pocharaan, paluu tanne tuntuu paluulta ensimmaisen asteen kotiin. Ensimmainen aste ennen paluuta kotimaahan.
Bussimatka Pocharasta Kathmanduhun kestaa noin 7 tuntia, mista iso osa on kapeaa vuoristotieta. Pocharassa saatiin muutenkin tutustua bussilla matkailuun ties millaisella tiella ja jos jonkin nakosilla nakymilla. Itselleni ehka hirvein kokemus oli keskiviikkona, kun ajoimme bussilla korkealle vuoristossa sijaitsevalle nakoalapaikalle. Se on ihmeellista miten ne bussikuskit paasevat ohittamaan toisensa niinkin kapealla tiella, varsinkin kun lansimaalaiset panikoivat ja kiljuvat takapenkilla. Voin kertoa, etta itsekin meinasin jo itkea pelosta kun syva jyrkanne oli kahdenkymmenen sentin paassa ja kuski peruutti reunaa lahemmaksi.
Kuitenkin, selvisimme kaikki hengissa takaisin, ja paluu tuttuun paikkaan tuntuu ihanalta. Enaa liikennekaan ei tunnu niin hirvittavalta, kun kavimme Nean ja Kaisan kanssa teekaupassa. Itse lahetin myos viimeisen postikortin.Moni ihminen on tana aamuna ja eilen illalla pesseet pyykkia: nuorten kerroksen olohuone on taynna markia vaatteita, ripustettuina oviin, tuoleille, tuulettimien paalle ja nettijohtoon, mika ei toimi. Pyykinpesijoista Johannaa odotti tana aamuna yllatys. Parvekkeen ovi oli ollut aamun auki, ja Piia oli yolla nahnyt vieraissa kissan, joka ilmeisesti oli tullut sisaan parvekkeen kautta. Ja tama samainen kissa on ilmeisesti myos se sama vieras, joka oli kakannut yolla Johannan juuri pestyjen housujen paalle sohvalle.
Nyt kun matkaa on enaa viikko jaljella, niin ainakin itsella mieliala alkaa olla melko haikea.Olen rajastunut Nepaliin, ja tuntuu etta minusta jaa pala tanne kun palaamme takaisin Suomeen. Olemme tana aikana olemme tutustuneet niin moniin uusiin, upeisiin ihmisiin, etta tuntuu ikavalta jo lahtea taalta. Vaikka ikavoi myos ystavia ja perheita Suomessa, niin siltikin: kotimaahan paasee aina takaisin. Mutta siita ei voi olla varma, milloin tanne paasee takaisin. Luultavasti ei koskaan.
Mutta viela on kesaa ja matkaa jaljella. Aiotaan viela nauttia taysin tasta, myohemmin ehtii miettia ikavaa.
- Hannele
klo:12.47
Talla hetkella olemme Kirstin luona kylassa. Vaikka normaalisti en pahemmin perusta karjalanpiirakoista, nyt vetaisin niita kaksi ihan vaan kotimaan kunniaksi.
Olemme keskustelleet lahetystyosta ja sen kohtaamista ongelmista. Nepalihan on pitkaan ollut hinduvaltio - mika on luultavasti syy suurimpaan osaan kasitellyista ongelmista. Hindulaiseen maailmankuvaan kuuluu syklinen aikakasitys, jonka mukaan ihminen kuolessaan syntyy uudestaan toiseen hahmoon. Kun elamia ihmisena, koirana ja torakkana on takana tarpeeksi ja karma on tasattu, elaman kierre loppuu. Hindujen tarkoitus on paasta irti tasta kierrosta ja elaman piinasta. Koska jokainen eletty elama on pelkkaa tuskaa ja lopullinen ajatus on paasta pois, yhdellakaan elamalla ei ole merkitysta. Niin oma kuin toisenkin elama on yhta tyhjan kanssa. Tyon merkitys on kadonnut ja tyota tekevia jopa halveksitaan. Vammaisena syntyneet lapset ovat hapean aihe, silla he ovat elaneet edellisen elamansa huonosti. Kun millaan ei ole valia, niin millaan ei todellakaan ole valia - ihmiset, elaimet ja yhteiskunta jatetaan heittiolle.
Nepalin kastijarjestelma perustuu hindulaisuuteen. Mita alempi olet kastijarjestelmassa, sita huonommat mahdollisuudet sinulla on ihmisarvoiseen elamaan. Vammaiset ovat syrjittyja ja halveksittuja riippumatta siita, mihin kastiin he syntyvat. Vammaisen, alakastisen lapsen raiskaamisesta paasee kuin koira verajasta pienella summalla, kun taas karjaelaimen surmaamisesta joudut elamasi velkavankeuteen. Ihmisen murhasta ei valttamatta paase halvalla tai rahalla ollenkaan, mutta lehman paalle ajamisesta saa yhta kaikki enemman vuosia vankilassa kuin aikaisemmin mainitusta. Lasten laakitseminen tulee vasta karjan hoitamisen jalkeen, silla lapsiahan saa aina lisaa.
Korruptio rehottaa niin politiikassa kuin oikeudessakin. Rahalla saa ja hevosella paasee - paitsi etta hevonen kylla taittaa jalkansa rappioituneilla teilla. Talla hetkella taalla on kyllakin menossa teiden laajentamishanke, mutta on vaikea sanoa, kuinka pieniin kyliin asti tyo leviaa. Nepali on talla hetkella poliittisessa kriisissa ja demokraattisesta hallinosta puuttuu osia. Tuloerot jakautuvat rankasti kastien valilla ja verorahojen kohteet tietaa vain valtio. Myos jatteidenhuolto on retuperalla ihmisten piittaamattomuuden vuoksi.
Lahetystyo yrittaa karsia kaikkia naita epakohtia. Kuten Nepalilainen sananlasku sanoo, emme voi taputtaa yhdella kadella emmeka voi tulla saarnaamaan kristinuskosta ja sen hyvista teoista ilman etta toteutamme naita tekoja itse. Lahetystyo ei siis laheskaan aina ala ristinmerkilla ja siunauksella Isan ja Pojan ja Pyhan hengen nimeen, vaan konkreettisilla teoilla, kuten ravinnolla, suojalla ja mahdollisuudella hyvaan elamaan.
Nyt loppui tama romaani ja mina kayn kunnolla jonkin sortin jalkkarihalvan kimppuun!
-Nea
Bussimatka Pocharasta Kathmanduhun kestaa noin 7 tuntia, mista iso osa on kapeaa vuoristotieta. Pocharassa saatiin muutenkin tutustua bussilla matkailuun ties millaisella tiella ja jos jonkin nakosilla nakymilla. Itselleni ehka hirvein kokemus oli keskiviikkona, kun ajoimme bussilla korkealle vuoristossa sijaitsevalle nakoalapaikalle. Se on ihmeellista miten ne bussikuskit paasevat ohittamaan toisensa niinkin kapealla tiella, varsinkin kun lansimaalaiset panikoivat ja kiljuvat takapenkilla. Voin kertoa, etta itsekin meinasin jo itkea pelosta kun syva jyrkanne oli kahdenkymmenen sentin paassa ja kuski peruutti reunaa lahemmaksi.
Kuitenkin, selvisimme kaikki hengissa takaisin, ja paluu tuttuun paikkaan tuntuu ihanalta. Enaa liikennekaan ei tunnu niin hirvittavalta, kun kavimme Nean ja Kaisan kanssa teekaupassa. Itse lahetin myos viimeisen postikortin.Moni ihminen on tana aamuna ja eilen illalla pesseet pyykkia: nuorten kerroksen olohuone on taynna markia vaatteita, ripustettuina oviin, tuoleille, tuulettimien paalle ja nettijohtoon, mika ei toimi. Pyykinpesijoista Johannaa odotti tana aamuna yllatys. Parvekkeen ovi oli ollut aamun auki, ja Piia oli yolla nahnyt vieraissa kissan, joka ilmeisesti oli tullut sisaan parvekkeen kautta. Ja tama samainen kissa on ilmeisesti myos se sama vieras, joka oli kakannut yolla Johannan juuri pestyjen housujen paalle sohvalle.
Nyt kun matkaa on enaa viikko jaljella, niin ainakin itsella mieliala alkaa olla melko haikea.Olen rajastunut Nepaliin, ja tuntuu etta minusta jaa pala tanne kun palaamme takaisin Suomeen. Olemme tana aikana olemme tutustuneet niin moniin uusiin, upeisiin ihmisiin, etta tuntuu ikavalta jo lahtea taalta. Vaikka ikavoi myos ystavia ja perheita Suomessa, niin siltikin: kotimaahan paasee aina takaisin. Mutta siita ei voi olla varma, milloin tanne paasee takaisin. Luultavasti ei koskaan.
Mutta viela on kesaa ja matkaa jaljella. Aiotaan viela nauttia taysin tasta, myohemmin ehtii miettia ikavaa.
- Hannele
klo:12.47
Talla hetkella olemme Kirstin luona kylassa. Vaikka normaalisti en pahemmin perusta karjalanpiirakoista, nyt vetaisin niita kaksi ihan vaan kotimaan kunniaksi.
Olemme keskustelleet lahetystyosta ja sen kohtaamista ongelmista. Nepalihan on pitkaan ollut hinduvaltio - mika on luultavasti syy suurimpaan osaan kasitellyista ongelmista. Hindulaiseen maailmankuvaan kuuluu syklinen aikakasitys, jonka mukaan ihminen kuolessaan syntyy uudestaan toiseen hahmoon. Kun elamia ihmisena, koirana ja torakkana on takana tarpeeksi ja karma on tasattu, elaman kierre loppuu. Hindujen tarkoitus on paasta irti tasta kierrosta ja elaman piinasta. Koska jokainen eletty elama on pelkkaa tuskaa ja lopullinen ajatus on paasta pois, yhdellakaan elamalla ei ole merkitysta. Niin oma kuin toisenkin elama on yhta tyhjan kanssa. Tyon merkitys on kadonnut ja tyota tekevia jopa halveksitaan. Vammaisena syntyneet lapset ovat hapean aihe, silla he ovat elaneet edellisen elamansa huonosti. Kun millaan ei ole valia, niin millaan ei todellakaan ole valia - ihmiset, elaimet ja yhteiskunta jatetaan heittiolle.
Nepalin kastijarjestelma perustuu hindulaisuuteen. Mita alempi olet kastijarjestelmassa, sita huonommat mahdollisuudet sinulla on ihmisarvoiseen elamaan. Vammaiset ovat syrjittyja ja halveksittuja riippumatta siita, mihin kastiin he syntyvat. Vammaisen, alakastisen lapsen raiskaamisesta paasee kuin koira verajasta pienella summalla, kun taas karjaelaimen surmaamisesta joudut elamasi velkavankeuteen. Ihmisen murhasta ei valttamatta paase halvalla tai rahalla ollenkaan, mutta lehman paalle ajamisesta saa yhta kaikki enemman vuosia vankilassa kuin aikaisemmin mainitusta. Lasten laakitseminen tulee vasta karjan hoitamisen jalkeen, silla lapsiahan saa aina lisaa.
Korruptio rehottaa niin politiikassa kuin oikeudessakin. Rahalla saa ja hevosella paasee - paitsi etta hevonen kylla taittaa jalkansa rappioituneilla teilla. Talla hetkella taalla on kyllakin menossa teiden laajentamishanke, mutta on vaikea sanoa, kuinka pieniin kyliin asti tyo leviaa. Nepali on talla hetkella poliittisessa kriisissa ja demokraattisesta hallinosta puuttuu osia. Tuloerot jakautuvat rankasti kastien valilla ja verorahojen kohteet tietaa vain valtio. Myos jatteidenhuolto on retuperalla ihmisten piittaamattomuuden vuoksi.
Lahetystyo yrittaa karsia kaikkia naita epakohtia. Kuten Nepalilainen sananlasku sanoo, emme voi taputtaa yhdella kadella emmeka voi tulla saarnaamaan kristinuskosta ja sen hyvista teoista ilman etta toteutamme naita tekoja itse. Lahetystyo ei siis laheskaan aina ala ristinmerkilla ja siunauksella Isan ja Pojan ja Pyhan hengen nimeen, vaan konkreettisilla teoilla, kuten ravinnolla, suojalla ja mahdollisuudella hyvaan elamaan.
Nyt loppui tama romaani ja mina kayn kunnolla jonkin sortin jalkkarihalvan kimppuun!
-Nea
Hannelen ja Kristiinan äiti täällä,moro!
VastaaPoistaJos joku sattuisi teistä reissaajista lukemaan tämän, niin kyselkääpä Hannelelta ja Kristiinalta, pääsevätkö he samalla kyytillä takaisin Oulunsalon lentokentältä kuin sinne menivätkin: siis tarvitseeko tulla lentokentälle vastaan vai ei.
Vuokko
Linda,
VastaaPoistaAino-kummi sinulle Kajaanista kirjoittaa. Jospa teistä joku näkee tämän viestini, jos sinä Linda et itse näe viestiäni.
Kyselit minulta, että mitä toisit minulle tuliaista. Onko siellä hameita koko 50-52 tai pasminahuiveja? En tiedä riittääkö Linda antamani raha joko hameeseen tai tuohon huiviin. Linda, älä ota stressiä tuomisista, vaan tärkeintä on että tulet terveenä takaisin kotiin.
Enkeleitä teille kaikille toivoo Aino