Moro!
Taalla satelee ja on hieman viileaa.
Tarkoituksena oli lahtea heti aamusta 10 maissa kaymaan paikallisella koululla, kertoa siella Suomesta, laulaa ja opettaa muutama leikki. Homma tyssasi maanvyorymaan menoreitilla, joten teimme pienen retken jollekin vuorenhuipulle. Siella maistelimme jotain omenan tapaista ja otimme aurinkoa.
Koska kouluvierailu epaonnistui, homma kaannettiin paalaelleen ja meille kerrottiin, etta koulun rehtori tulisi kaymaan luonamme hotellilla mukanaan muutama koulun oppilas. Kello 13 maissa hotellimme portin eteen kurvasi bussilastillinen oppilaita, opettajia seka tietenkin rehtori. Muutmasta oppilaasta oli tullutkin muutama kymmenen - emmeka olleet tietenkaan varautuneet tallaiseen. Tyrmistyksesta selvittyamme osa pinkaisi lahimpaan puotiin ostamaan limukkaa vieraille, osa yritti ohjata vieraat istumaan tai seisomaan varjoon ja loput suunnittelivat kuumeisesti ohjelmaa.
Selvisimme kunnialla. Koska alkuperainen ajatus oli, etta me vierailemme koululla, meille oli valmistettu leit tervetuliaislahjaksi, meille vedettiin punaisella jauheella merkit poskeen ja saimme niskaamme huivin (joka muistutti paivapeittoa) ja lopuksi saimme kuulla Nepalin kansallishymnin. Myos me lauloimme muutaman laulu, naytimme kuvia Suomesta, tarjosimme 10 litraa coca-colaa ja opetimme lapsille leikit Lannennopein ja Suomalainen bussipysakki. Koululaiset tahtoivat opettaa meille leikin, joka muistutti meidan Puuropata-peliamme, mutta silti onnistuin mokaamaan ja jouduin ulos koko pelista. Oppilaat eivat osanneet englantia kovin hyvin, joten nepalikaverimme ansaitsivat kiitoksensa tulkatessaan kysymyksiani oppilaiden lempiaineista ja tulevaisuudensuunnitelmista. Melkein kaikki sanoivat lempiaineikseen matikan! Koko joukossa oli muuten vain yksi ainut kristitty, kaikki muut olivat hinduja.
Kun koko koulu (?) oli lahtenyt, lahdimme mina, Tanja, Kaisa, Hannele ja Sanni kahden nepalipojan kanssa pyorailemaan. Mukaan tulivat myos kaksi muuta nepalien tuttavaa. Pyoraretki kesti noin puolitoista tuntia emmeka paasseet edes perille, koska alkoi sataa. Ajoimme liikenteen keskella, ja vaikka liikenne Pokharassa ei ole mitaan verrattuna Kathmanduun, pyoran kanssa sai koikkelehtia ties miten! Pyoraretken jalkeen totesinkin Kaisalle, etten ikina, koskaan tai viela senkaan jalkeen nouse Pokharassa pyoran satulaan. Nyt kun ajattelen, niin olihan se aika jannaa enka kylla kadu. Taman kokemuksen jalkeen osaan arvostaa suomalaisten pyorien jarruja, vaihteita seka ohjattavuutta ja lisaksi suloisen tasaisia teita jotka eivat sulaudu yhteen vesisateen kanssa.
Huomenna lahdemme takaisin Kathmanduun. Keuhkot itkevat verta saasteiden takia, mutta kaipaan unta Armon kodin sangyissa, silla taalla on vaikea nukkua.
Viela viikko, sitten nahdaan!
-Nea
P.S. Jos mietitte, mita paluupaivanamme tarjotaan ruoaksi, niin pikku vinkki: uudet perunat ja ruisleipa ovat taalla kova puheenaihe.
Taalla satelee ja on hieman viileaa.
Tarkoituksena oli lahtea heti aamusta 10 maissa kaymaan paikallisella koululla, kertoa siella Suomesta, laulaa ja opettaa muutama leikki. Homma tyssasi maanvyorymaan menoreitilla, joten teimme pienen retken jollekin vuorenhuipulle. Siella maistelimme jotain omenan tapaista ja otimme aurinkoa.
Koska kouluvierailu epaonnistui, homma kaannettiin paalaelleen ja meille kerrottiin, etta koulun rehtori tulisi kaymaan luonamme hotellilla mukanaan muutama koulun oppilas. Kello 13 maissa hotellimme portin eteen kurvasi bussilastillinen oppilaita, opettajia seka tietenkin rehtori. Muutmasta oppilaasta oli tullutkin muutama kymmenen - emmeka olleet tietenkaan varautuneet tallaiseen. Tyrmistyksesta selvittyamme osa pinkaisi lahimpaan puotiin ostamaan limukkaa vieraille, osa yritti ohjata vieraat istumaan tai seisomaan varjoon ja loput suunnittelivat kuumeisesti ohjelmaa.
Selvisimme kunnialla. Koska alkuperainen ajatus oli, etta me vierailemme koululla, meille oli valmistettu leit tervetuliaislahjaksi, meille vedettiin punaisella jauheella merkit poskeen ja saimme niskaamme huivin (joka muistutti paivapeittoa) ja lopuksi saimme kuulla Nepalin kansallishymnin. Myos me lauloimme muutaman laulu, naytimme kuvia Suomesta, tarjosimme 10 litraa coca-colaa ja opetimme lapsille leikit Lannennopein ja Suomalainen bussipysakki. Koululaiset tahtoivat opettaa meille leikin, joka muistutti meidan Puuropata-peliamme, mutta silti onnistuin mokaamaan ja jouduin ulos koko pelista. Oppilaat eivat osanneet englantia kovin hyvin, joten nepalikaverimme ansaitsivat kiitoksensa tulkatessaan kysymyksiani oppilaiden lempiaineista ja tulevaisuudensuunnitelmista. Melkein kaikki sanoivat lempiaineikseen matikan! Koko joukossa oli muuten vain yksi ainut kristitty, kaikki muut olivat hinduja.
Kun koko koulu (?) oli lahtenyt, lahdimme mina, Tanja, Kaisa, Hannele ja Sanni kahden nepalipojan kanssa pyorailemaan. Mukaan tulivat myos kaksi muuta nepalien tuttavaa. Pyoraretki kesti noin puolitoista tuntia emmeka paasseet edes perille, koska alkoi sataa. Ajoimme liikenteen keskella, ja vaikka liikenne Pokharassa ei ole mitaan verrattuna Kathmanduun, pyoran kanssa sai koikkelehtia ties miten! Pyoraretken jalkeen totesinkin Kaisalle, etten ikina, koskaan tai viela senkaan jalkeen nouse Pokharassa pyoran satulaan. Nyt kun ajattelen, niin olihan se aika jannaa enka kylla kadu. Taman kokemuksen jalkeen osaan arvostaa suomalaisten pyorien jarruja, vaihteita seka ohjattavuutta ja lisaksi suloisen tasaisia teita jotka eivat sulaudu yhteen vesisateen kanssa.
Huomenna lahdemme takaisin Kathmanduun. Keuhkot itkevat verta saasteiden takia, mutta kaipaan unta Armon kodin sangyissa, silla taalla on vaikea nukkua.
Viela viikko, sitten nahdaan!
-Nea
P.S. Jos mietitte, mita paluupaivanamme tarjotaan ruoaksi, niin pikku vinkki: uudet perunat ja ruisleipa ovat taalla kova puheenaihe.
LINDA! laitan sinulle pyynnön vielä tätä kautta, jospa kun joku teistä tätä lukee niin huikatkaa Lindaa!
VastaaPoistaHirmuisesti terveisiä täältä Suomen melkein räntäsateisesta kesästä, huomiseksi luvattu +3, että kylmyys odottaa, nauttikaa lämmöstä vielä! Kiva seurailla täällä tätä teidän retkeä! Jatkakaa innolla loppuun asti. Hienolla asialla olette! (:
Mutta nyt se viesti Lindalle: voitko tuoda minulle jotkut tummanruskeat tai tummanvihreät haaremipöksyt, tai jokin näiden värien sekoituskin käy. ja sitten pashminahuivi, vai mikä se oli? :D samaa sävyluokkaa. maksan kun tulet takaisin. TULEKKIN TURVASSA KOTIA ASTI! ei muutakun voikaa hyvin ja kuulemiin. -jenni-serkku-